Mä inhoan tätä aikaa vuodesta, pelkkää kuraa ja vettä ja taas kuraa ja hiekkaa ja lisää vettä. Aarrrgghhh

Mä en jaksa, että aina kun pistät nenäsi ovesta ulos näkee silmänkantamattomiin vain pelkkää kuraa. Mä en jaksa jatkuvasti pestä koiria kun ne on kuorrutettu kuralla ja hiekalla, tuolla pirun hiekalla jota on koko koira pohjavilloja myöten täynnä. Pesen ja pesen ja silti sitä hiekkaa vaan on sänky täynnä, sohva täynnä, lattiat täynnä.

Mä tiedän, että sateen jälkeen paistaa aurinko...mutta kun tätä järkyttävää kurakeliä kestää taas juhannukseen asti kuitenkin jossei pidempäänkin.

Mikä voisi ihmismieltä masentaa enemmän kun että rämpii tuolla tiiliseinän tiheyttä lähentelevässä vesisateessa, keskellä pimeyttä. Sellaisessa pimeyden ja sateen tiiviössä ettei edes voi nähdä sitä mutakerrostumaa tienvieressä ennenkuin suorastaan tuntee kuinka se valuu sisälle kenkiin. Tätä keliä ei pidä kenkien ja vaatteiden ulkopuolella minkään valtakunnan coretexit tai enstexit tai kumisaappaat tai sadetakit, tämä ilma suorastaan imeytyy joka kerroksen läpi suoraan kroppaan.

Vastustan kaikenlaista ulkoilua ennenkuin keli kuivuu ja aurinko paistaa...onko vielä liian myöhäistä talviunille  herättäkää mut kun on kuivaa...