Tähän hurjaan hunnilaumaan, jonka emo olen, kuuluu kolme teiniä eli tyttö 17 v., poika 15 v. ja tyttö 13 v.
Mukana pyörivät kaksi Tiibetinspanieli herraa Siri ja Tino, ja pikkainen Tipsupentunen Luca sekä psykopaattiset :) marsut Nemo ja Manu.
Esikoisen tavoittaa varmimmin tanssitreeneistä, näiden välillä pyörähtää välillä kuluttamassa lukion tokaluokan penkkiä. Emo on jo suunnitellut neidin postin kääntämistä ko. tanssistudiolle, kymmenen tuntia treeniä viikossa on kuulemma vähän...paitsi ei hinnassa (hunniemon mielipide). Tatuoinnit ja lävistykset ovat myös neidin kiinnostuksen kohteena, nahkansa kuvitti parista kohtaa ja korvat on kuin kierrevihkon selkämykset, viimeisenä korun sai napa. Esikoinen omaa järkähtämättömän maailmankuvansa, mielipiteet ovat selkeitä ja joskus jyrkkiäkin, perusteluita löytyy ja tiedonhalua. Elämänkatsomus ja siihen liittyvät seikat viihdyttävät emoa useinkin yön pimeinä tunteina...miksi voi miksi, aina pitää yöllä aloittaa keskustelu olemisen filosofiasta ja elämisen oikeuksista...riistokapitalismi, materialismi yms ismit ovat varmoja emon ryydyttämis aiheita :)
Keskimmäisen elämän täyttää urheilu, penkkiurheiluna menee taatusti vaikka kuviokellunta kunhan se vaan on urheilua. Knoppitietoakin asiasta poika on pullollaan, aikaan saadaan hmm. mielenkiintoisia keskusteluja iltamyöhällä...mikäs sen mukavampaa on kuin hunniemon keskustella asiantuntevasti (?) Ferrarin konetilavuudesta, jääkiekon siirtomarkkinoista, valioliigan maalivahtien torjuntaprosenteista. Futis kuuluu pojan elämään konkreettisesti, kuulunut jo yli kymmenen vuotta. Jos ei seiso kentällä tolppien välissä, viheltää junnujen pelejä tuomarin roolissa ja emo kuskaa ja katselee...milloin poikaansa maalivahdin ja milloin tuomarinroolissa...ja tarvii niitä seuran edustusjoukkueen pelejäkin käydä katsomassa...ja sitten taas spekuloidaan. Poika on muuten Ilveksen mies henkeen ja vereen...sitä toista Tamperelaista seuraa ei tässä talossa saa mainitakaan :)
Kuopus rakastaa kaikenlaista väkertämistä oli se sitten askartelua, leipomista, ompelua, piirtämistä, kirjoittamista.Luovuus kukkii kaikessa ja projekteja on miljoona päällä. Milloin tehdään asua cosplay kisoihin, milloin kirjoitetaan tarinaa/ruonoa johonkin kilpailuun, sitten onkin vuorossa muotisuunnittelua kilpailuun, välillä on mukava leipoa jotain uutta ja mahtavaa. Ja taas emo kuskaa kisoihin...olen viime aikoina nähnyt muuten miljoona erikoista ja eriväristä ihmistä cosplay kisoissa...maailmassa jollaista en ole edes tiennyt olevankaan. Ja sitten emo kulkee kangaskaupoissa yms. ja keskustelee asiantuntevasti (?) kankaista yms. vaikka itse osaan hädin tuskin napin ommella. Kuopus on myös kirjaston suurkuluttaja, sellaiset metrin mittaiset lainauslaput ovat arkea meillä päin. Lapsi joka on teipannut ja leikannut jo ennenkuin on osannut puhua :) Aina sata rautaa tulessa, myös perheemme silitysvastaava.
Ja kun vain kaikilta asiantuntevilta (?) keskusteluilta ja kuskaamisilta ehtii, niin tämän emon tavoittaa vapaa-ajalla melko usein joko kentän reunalta tai kehän reunalta. Futis on kuulunut elämääni aina, koiranäytelmät vähemmän aikaa ja pienemmällä panostuksella. Ja varma tuntomerkki on että, kirja löytyy tältä hunniemolta aina matkasta...jossei ole kourassa on taatusti kassissa. Lukeminen on yksi suurista rakkauksistani, luen aina ja kun vain ehdin. Joka päivä edes vähän, ihannelomanikin olisi että ehtisin lukea kirjan tai pari päivässä. Kirjat haluan myös ostaa itselleni ja tästä sattuneesta syystä matkaani tarttuukin usein kirja tai pokkari. Hunniemon tunnistaa myös lähistöllä olevilta kirja- tai sarjakuvamessuilta haltioituneesta ilmeestä, täysistä muovikasseista ja sadannen kerran aluetta kiertävänä...niin ja tyhjästä rahapussista.
Ruoanlaitto ja leipominen ovat myös tämän emon sekä harrastus että pakko, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla :). Rakastan keittokirjoja, hakusessa tällä hetkellä Katalonialaisesta keittiöstä kirja. Keräilen ja testailen erilaisia reseptejä, viihdyn keittiössä ja kauhan varressa...kun vielä joku siivoaisi jäljet, nimittäin...siivoaminen ei kuulu harrastuksiini se on vain se pakko, äärimmäisen ikävä sellainen.
Tälläinen on oma rakas hunnilaumani, kaikki minulle tärkeä !
