Suvijan Miros La "Tino" synt. 1.11.2004, väri black & tan.

Tino on meidän perheen lempeä hölmöläinen. Koira jolla joskus on aivojen tilalla tuulitunneli :)  lammas koiran turkissa.

Tinon on kuultu kerran elämässään haukahtavan, korkealta ja kovaa. Silloin oli juoksuinen narttu ovella ja Tinoa ei sinne päästetty. Katsoi emoa ja haukahti kerran, aivan kuin sanoen Päästä !  Mutta ilkeä emo ei tietenkään päästänyt, vaikka söpöjä pentuja takuulla olisikin tullut corkin ja tipsun sekoituksesta.

Tino inhoaa kuumaa, kylmää ja märkää. Erityisesti märkää, mikään mahti maailmassa ei saa Tinoa lähtemään lenkille etupihan ojaa pidemmälle jos sataa pikkaisenkin lujemmin. Kaatosateella on turha kuvitella että pikkuinen tipsupoika lähtisi muka lenkille rämpimään, ehei. Märkä nurmikko ja märkä asfalttikin saa aikaan tassujen nostelua ja piippaamista; piip piip mennään sisälle, piip piip emo ota syliin, piip piip minä kastun.

Pesutkin ovat iljettäviä, pienempänä Tino lähes kipusi punttia pitkin kuin orava konsanaan kun suihku lähestyi. Nykyään Tino seisoo varpaillaan tai paremminkin kynsillään ja mielellään vain yhdellä tassullakun vai pysyisi niin pystyssä.

Piippaamaan Tinon saa myös lenkit joissa enemmän seisotaan kuin liikutaan, kiitos Sirin :)  piip piip mennään jo, piip piip pitää liikkua, piip piip miksei jo mennä. Välillä poikia on vietävä erikseen lenkille, koska Sirin käsitys lenkistä on "minne kiire" ja Tinon taas "joko mennään".

Tino rakastaa läheisyyttä ja ennen kaikkea seuraa, vaikka sylissä ei viihdykään. Mutta siellä pitää olla missä muutkin, aina jaloissa nukkumassa tai pyörimässä. Emon pitää myöskin olla lähellä ja näköpiirissä, tämä korostuu varsinkin näyttelyreissuilla joissa elo on yhtä piippausta jos emo häviää näköpiiristä. Mutta sitten kun emo on vieressä elämä hymyilee.

Tino on kaiken kaikkiaan ihanan rakastettava ja helppohoitoinen paketti !