Eilen lenkillä Luca päätti yhtäkkiä suorittaa melkeinpä benjihypyn, kallionreunalta jumalattoman suureen lätäkköön vai mikä lampi se lieneekään. Onneksi oli pojalla valjaat, että sain sen sieltä kiskottua ylös, aivan märän ja kylmän koirapojan. Tino huusi kuin syötävä koko ajan, taisi pelästyä enemmän kuin Luca tai sitten tunsi ääretöntä sääliä kun toinen hölmö meni jäiseen veteen hyppäämään. Vesi kun nyt muutenkin on Tinon kauhuelementti, saati sitten jääkylmä vesi. Selvisimme siis säikähdyksellä, oli siis taas kerran enkeleitä Luca pikkuisella mukana. Ja onneksi tuo Lucan "kylpypaikka" oli vasta lenkin loppupuolella, päästiin pian kotiin lämpimään suihkuun.

Tänään kävimme vielä kameran kanssa katsomassa ko. paikkaa ja nyt ei Lucan todellakaan tehnyt mieli harrastaa moista urheilua. Laitanpa tähän kuvia metsälenkiltämme ja on muuten sen sama polku jossa tapasimme sen "kivan" tädin aiemmin viikolla eikö vain näytäkin ladulta ja vielä viralliselta sellaiselta. Valitan kuvien tärähtänyttä laatua. Ei meinaan ollut kovin helppo homma kuvata kolmea koiraa, joista yksi sinkoilee sinne tänne. Väkisinkin siinä kamera yhdessä kädessä hieman heilahtelee

Siri ja Tino tarkkana, Luca normissa kulkuasennossaan :)

Luca kerää uusia keppejä sekä käpyjä

Tarkoitus oli kuvata Siriä, mutta Tino ehti kuvaan mukaan

Tuolta kallionreunan päältä Luca pomppasi kylmään kylpyynsä elikkä tuo keltainen on sitä jääkylmää vettä

Sama reuna itse reunan päältä, Lucaa ei kuvissa näy koska oli emon vieressä tiiviisti, niin se "siperia" opettaa pikkuista koirapoikaakin

Tino miettii sumuisessa kuvassa varmaankin elämän suuria kysymyksiä mm. miksi vesi on märkää

Siri iskä tarkkana

Ja Luca poika samoin

Ja ne aah keväiset tuoksut vievät joka jätkän mukanaan ;)