Tapahtuipa tänään päivälenkillä...

Rämmin koiruuksien kanssa keskellä metsää, kuljimme pienellä polulla kiipeillen kantojen ja juurakoiden yli. Vastaamme tulee nainen sukset olalla. Jo kaukaa alkaa kiljunta "koirat kiinni, koirat kiinni" Huudan vastaan, että koirat ovat kiinni ei mitään hätää. Ja siitä se sitten alkoi se hemmetinmoinen kiljunta. Koiria ei saa kuljettaa ladulla, olen aivan  että millä hiton ladulla. Olemme koko armaan talven kiertäneet kaikki ladut kaukaa ja voin kertoa että niin on ja paljon. Vastaan, että emme ole ladulla ja koirat ovat kiinni. Että eihän tässä voi edes hiihtää kun ei ole lunta ollenkaan ja polkukin pelkkää kantoa ja juurakkoa sekä kaatuneita puita. Hirveä kiljunta vain jatkuu, kuinka häiritsemme lintujen ja oravien pesintää. Totean vastaan, että luulenpa ettei tuon kiljunnan jälkeen täällä pesi kukaan sataan vuoteen. Takuulla hehtaarin alueella joka orava pakkasi käpyjään. Huuto ladulla olemisesta vain jatkuu, vastaan, että jos kerran olemme ladulla niin miksi rouva kävelee siellä sukset olalla ? Eikös ladulla käveleminenkin ole kielletty ? Yritän päästä kiljuvan rouvan ohi kiertäen ja rämpien metsän siimeksessä, niin eikö tämä järjen jättiläinen tule perässä. Kiljuen kuinka sotkemme ladut, häiritsemme lintujen ja oravien pesintää ja vielä sotkemme mustikan varvut. Tässä vaiheessa alkaa tämän emon ketutuskäyrä nousemaan räjähdysalttiille alueelle. Totean vielä rauhallisesti, että emme riko minkään valtakunnan lakia, koirat ovat kiinni, emme ole ladulla, emme sotke kenenkään puutarhassa ja jätöksetkin kerään. Näytän vielä pussikasaa taskustani.

Kiljunta jatkuu kuinka on varma siitä että olemme olleet yleiselläkin ladulla kävelyllä, siellä on ollut jälkiä. Totean vielä että täällä on taatusti muitakin koiria kuin nämä minun kolme ja me emme kulje virallisilla laduilla. Hän on kuulemma itse nähnyt jälkiä, olen kuulemma vain opettanut koirat kulkemaan niin kuin jänikset että jäljetkin näyttäisivät siltä.

Tässä vaiheessa kerron arvon rouvalle, että jos nyt se kiljunta ja meidän seuraaminen ei lopu, päästän koirat ja itseni irti. Sen jälkeen ei tartte pariin talveen hiihdellä näillä mailla ollenkaan. Kele ! Sitten alkaakin kauempaa kuulumaan raivokasta haukuntaa ja eukko kääntyy juoksujalkaa siihen suuntaan, alkaen kiljunnan seuraavalle kuinka ladulla ei saa olla koirien kanssa ja kuinka lintujen ja oravien pesintä häiriintyy...onneksi olkoon vaan sinulle joka tuon akan hampaisiin jäit. Toivottavasti sinulla oli iso ja vihainen koira irti, joka tykkää pureskella suksia

Tässä varmaan pitäisi ennen lenkkiä juoda itse ja juottaa koiruuksille muutama tölkillinen red bullia, et saataisiin siivet millä lentää...jonnekin jossa ei ole hiihtäjiä, mustikoita, oravia, lintuja, ihmisiä...on varmaan joku mielikuvitus maa...

No toiset mahtuu junaan, toiset jää asemalle ja toiset ei näköjään selviä koskaan edes sinne asemalle. Mutta voi sinua tätiraukkaa, tulen jatkossakin kulkemaan sitä samaa polkua koiruuksien kanssa. Mutta eipä tarvitse meidän enään häiriintyä oravista ja linnuista, muista metsäneläimistä nyt puhumattakaan. Ne kaikki ovat taatusti pakanneet tavaransa ja muuttaneet rauhallisemmille kolkille, eli jos nyt jossain metsäneläimistö lisääntyy rajusti, ovat ne täältä lähtöisin.